Suomi

Osaltaan työkulttuuri vaikuttaa myös tähän. Jos työntekijät kokevat työelämän huonona tai roikkuvansa löysässä hirressä, niin se heijastuu myös sitten työpaikan ilmapiiriinkin. Esimerkiksi nuori työntekijä, joka onnistuu nousemaan vaikka myymäläpäälliköksi, saattaa kokea koko elämänsä riippuvan yhdestä kuppaisesta työpaikasta, joten stressaa sitten itsensä hermoromahduksen partaalle, äksyilee alaisilleen, työkavereilleen ja on saattaa muuttua kivasta ihmisestä ihan ihmisperseeksi. Ihmisillä tulisi olla tunne, että saa myös epäonnistua, saa myös olla välillä epätäydellinen, ja siihen sitten mukaan se, että sinua kunnioitetaan työntekijän. Tätä ei edistä se, että sinua katsotaan alaspäin kun tulet töihin, ja että se olisi sinulle palkinto, kunnia tai etuoikeus saada työskennellä kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa elantosi eteen, tehden töitä kasvottomalle korporaatiolle, joka nyhtää sinun niskastasi kaiken mikä irti lähtee.

Työpaikat ovat muutenkin murroksessa, ja tätä kohti mennään semmoisella vauhdilla, ettei ole ihme että ihmisiä hirvittää. Automaatio ja tekoäly paranee vuosi vuodesta todella nopeasti, ja eikä varmasti kerkeä enää mennä montaa kymmentä vuotta, niin lähes kaikki matalapalkka-alat tulevat olemaan automatisoituja, ja tekoälyn kanssa yksi kaveri voi hoitaa kymmenien ihmisten työt. Tämä meinaa sitä, että ihmiset jotka nyt tällä hetkellä työllistävät paikkoja, joihin ei tarvitse vuosien koulutusta tai ammattitaitoa tahi kokemusta, jäävät ilman töitä. Mitä nämä ihmiset tekee? Onko heistä kaikista lähtemään jonnekin korkeakouluihin kouluttautumaan alalle, jota ei voida korvata robotein? No ei ole. Ei kaikista ole siihen, joten mitä siinä sitten tapahtuu? No ne jää työttömiksi, töitä ei ole. Mitä tekee sitten yhteiskunta? Sillä on kaksi vaihtoehtoa: Toisessa se pistää ihmiset siirtämään hiekkakasaa 100 metrin välein ees takasin, toisessa se varautuu siihen, ettei yhteiskunnassa kaikkien ihmisten tarvitse enää tehdä töitä, jotta yhteiskunta pyörisi. Syntyy yhteiskuntaluokka, jotka eivät välttämättä koko elämänsä aikana tule käymään päivääkään töissä, ja tämä on ihan todellinen ja realistinen skenaario, ja mitä nopeampaa kaikki ihmiset sen sisäistävät, niin sitä helpommin me voimme alkaa siihen varautua.